Tuliko taas iso vasikka?

Isokokoisina ja elinvoimaisina syntyvät vasikat eivät ole ongelma, jos emän ja vasikan kokoero ei aiheuta epäsuhtaa poikimisessa. Vasikoiden syntymäpainoja on kuitenkin hyvä pitää silmällä, vaikka niistä ei olisikaan vielä aiheutunut omassa karjassa ongelmia.

Suurikokoisina syntyvät vasikat työllistävät poikimisia ja vaarantavat sekä emän että vasikan terveyden. Vasikan perimää pidetään usein suurimpana yksittäisenä tekijänä korkeaan syntymäpainoon. Vanhempien omat syntymäpainot, niistä lasketut indeksit sekä tietysti vanhempien rodut antavat hyviä ennusteita vasikan koosta.

Emän ympäristötekijät kuitenkin vaikuttavat jälkeläisen syntymäpainoon perintötekijöitä enemmän. Tätä on tutkittu alkionsiirtotekniikan avulla, jolloin ympäristötekijöiden vaikutus samanperimäisiin alkioihin on saatu selville. 

Kuntoluokka kohdalleen  

Emän kuntoluokan on todettu vaikuttavan paljon vasikoiden syntymäpainoon. Kärjistetysti voi sanoa, että kuntoluokaltaan sopiva lehmä poikii sopivan kokoisia vasikoita. Kuntoluokan tulisi olla tasainen ainakin 6 - 7 viikon ajan ennen siemennystä, jotta sen vaikutusta vasikan kokoon voitaisiin arvioida.

Myös tiineyden viimeisen kolmanneksen kuntoluokka vaikuttaa merkittävästi syntyvän vasikan syntymäpainoon. Tällöin vasikka kasvaa suurimman kasvunsa kohdussa, joten kovin runsas tai niukka ruokinta heijastuu suoraan vasikan kokoon.

Menikö yliajalle?

Mikäli tiineys venyy yliaikaiseksi, vasikka jatkaa kasvuaan kohdussa ja on syntyessään normaalia kookkaampi. Kantoaika on yleensä pidempi useammin poikineilla lehmillä kuin hiehoilla.  Normaalissa tiineysajassa löytyy vaihtelua, riippuen eläimen rodusta ja sen yksilöllisistä ominaisuuksista.

Kerta kerralta isompi

Emän poikimakerta vaikuttaa selkeästi vasikan kokoon. Ensimmäistä kertaa poikivat lehmät tekevät pienempiä vasikoita kuin useammin poikineet. Vasikoiden koko kasvaa yleensä poikimakertojen myötä, joskin vanhoilla naudoilla vasikoiden syntymäpainot voivat kääntyä ikääntymisen myötä laskuun.

Suurin kokoero on yleensä ensimmäisen ja toisen poikimakerran vasikoilla. Hiehoilla lantio on pinta-alaltaan ahtaampi kuin aiemmin poikineilla lehmillä, joten pienemmät vasikat helpottavat niiden poikimisia.

Kaksoset pienempiä

Monisikiöpoikimisissa vasikat ovat pienempiä kuin yhden vasikan poikimisissa. Niissä on kuitenkin enemmän poikimavaikeuksia ja korkeampi kuolleisuus. Kaksos- ja kolmosvasikat siis alentavat syntymäpainoja, mutta eivät vähennä poikimavaikeuksia.

Kaksosten yhteydessä on hyvä muistaa myös niiden hedelmällisyysongelmat, mikä voi vaikeuttaa niiden käyttöä tuotantoeläiminä.

Ruoki oikein emää – ja sikiötä

Emän ruokinta tiineyden aikana vaikuttaa vasikan kasvuun. Yleisenä keinona vasikoiden syntymäpainon rajoittamiseen on käytetty köyhempää ruokintaa viimeisen tiineyskuukauden aikana, mutta se ei ole kovin suositeltavaa. Ensinnäkin emän lisääntynyt estrogeenin tuotanto laskee jo muutenkin syöntiä. Toisekseen keino ei välttämättä auta poikimavaikeuksiin, mutta kovin niukka ruokinta voi heikentää vasikkaa.  Koko tiineysaikaan suunniteltu ruokinta on asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota, jos suurista vasikoista on aiheutunut poikimavaikeuksia.

Valion neuvontaeläinlääkäri Laura Kulkas toteaa, että korkeatuottoisilla lehmillä myös syöntikyky on suuri.

– Kun näitä eläimiä ruokitaan lypsykaudella voimaperäisesti maito-tuotoksen korottamiseksi, vaikutetaan epäsuorasti myös vasikoiden kasvuun.  Pitkällä aikavälillä tullaan siis epäsuorasti suosineeksi myös korkeita syntymäpainoja, vaikka varsinaiset jalostustavoitteet olisivatkin pienemmissä vasikoissa.

Kulkkaan näkemyksen mukaan lehmien sokeriaineenvaihdunta voisi olla avainasemassa syntyvien vasikoiden koossa.  Ihmisillä asiaa on tutkittu paljon, ja sokeritautia sairastavien äitien lasten on huomattu syntyvän keskimääräistä suurempina. Naudoilla esimerkiksi aperuokintatiloilla voimakas seosrehuruokinta saattaa aiheuttaa kantaville eläimille sokeritaudin kaltaisen tilan, minkä seurauksena näiden lehmien vasikat syntyvät normaalia kookkaampina.

Niukka vai runsas ruokinta?

Niukka ruokinta tiineyden alkuvaiheessa aiheuttaa yleensä naudoilla heikentynyttä istukan toimintaa. Tämä vaikuttaa erityisesti vasikan luustolihasten heikkouteen, koska ne kehittyvät naudoilla ensimmäisellä tiineyskolmanneksella. Vaikka ruokinta myöhäisemmässä vaiheessa nostettaisiinkin normaalitasolle, jää istukan vasikanpuoleinen verenkierto heikoksi.

Tiineiden uuhien ruokintakokeissa on saatu alkutiineyden rajoitetulla ruokinnalla aikaan tila, jossa istukasta on kehittynyt normaalia tehokkaampi. Kun ruokinta on nostettu normaalille tasolle, on istukan toiminta jatkunut tehokkaana ja syntyvät karitsat ovat olleet huomattavan suuria.

Juhani Taponen Helsingin yliopistosta kertoo, ettei ilmiö ole tuttu naudoilla.

– Naudoilla ei kokemukseni mukaan esiinny liian tehokkaasti toimivia istukoita, vaan joko normaalisti tai heikentyneesti toimivia istukoita.

Energian ja valkuaisen lisääminen tiineelle lehmälle kasvattaa syntyvän vasikan painoa, etenkin liian runsaat lisäykset lopputiineyden aikana. Tiineyteen mahdollisimman hyvin tasapainotettu ruokinta olisikin kaikista paras vaihtoehto. Silloin vasikan syntymäpaino ja elinvoima sekä ternimaidon vasta-aineiden määrä ovat parhaat mahdolliset.

Teksti: Tuija Simpanen
Juttu on julkaistu Nauta-lehdessä  2/2012