Siitossonnia hankkimassa, osa 4: Hyöty irti rakenteen arvostelusta!

Kuva: Päivi Anttila on Faban jalostusasiantuntija, ja lihakarjan rakenteen pääarvostelija. Kuvassa Päivi arvostelee herefordin selän leveyttä. 

Rakennearvostelu on työväline, jolla voidaan tunnistaa eläimen rakenteellisia vahvuuksia ja heikkouksia. Rakenneominaisuudet ovat periytyviä ominaisuuksia, joten niihin voi vaikuttaa eläinvalinnalla.


Rakennearvostelussa arvostellaan jokainen eläin puolueettomasti, samalla tekniikalla. Rakennearvostelun tulokset kertovat siis eläimen rakenteesta ilman, että olet eläintä fyysisesti nähnyt. Eläimestä arvostellaan ja huomioidaan 24 eri kohtaa. Rakennearvostelun yhteydessä arvioidaan myös eläimen kuntoluokka ja luonne.

Rakennearvostelun suorittaa toimenpiteeseen kouluttautunut henkilö. Rakennearvostelun tuloksista ei toistaiseksi lasketa jalostusarvoja, koska rotukohtaisia tuloksia ei vielä ole kertynyt riittävästi.

Jokaisella rodulla on oma optimirakenteensa

Rakennearvostelu perustuu tiettyihin optimiarvoihin, joihin rakennearvosteltavaa eläintä verrataan. Jokaisella rodulla on omat optimiarvonsa ja näiden painokertoimet. Rakennearvostelun luokituspisteitä ei tästä syystä voi verrata eri rotujen kesken. Rakennearvostelun rotukohtaiset painoarvot ja optimit voi katsoa täältä.

Rakennearvostelu muodostuu eri osa-alueiden pisteistä: runko-, lihakkuus- ja jalkapisteet. Näistä muodostetaan eläimelle yhteispisteet. Tässä esimerkki, josta näet mitä pisteet tarkoittavat elävässä eläimessä.

Optimaalinen, harmoninen rakenne tuo eläimeen hyviä käyttöominaisuuksia ja kestävyyttä. Rakenteen arvioiminen kuuluu jalostusindeksien lisäksi olennaisena osana siitossonnin valintaperusteisiin. Sonnin oma rakenne kertoo sen toiminnallisuudesta ja mahdollisesta kestävyydestä. Toisaalta siitossonnin avulla voi tuoda karjaan tiettyjä haluttuja rakenneominaisuuksia, jos sonnin hankkii tuottamaan uudistuseläimiä.

Rakennearvostelu on yksi tärkeimpiä työkaluja, kun valitaan astujasonnia.

Rakenteen osatekijät

Eläimen rakenne voidaan jakaa viiteen eri osa-alueeseen:

1. Koko ja kapasiteetti

  • Rakennearvostelussa koko mitataan takakorkeutena.
  • Tulosta verrataan rotukohtaiseen optimikokoon.
    • Taulukossa oleva optimitakakorkeus on määritetty aikuiskoossa. Vuoden iässä mitatulle takakorkeudelle käytetään korjauskerrointa.
    • Koko vaikuttaa rakennearvostelun runkopisteisiin.
  • Eläimen kapasiteettiin vaikuttavat ennen kaikkea rungon syvyys, leveys ja pituus.
    • Liharotuisilla naudoilla arvostellaan lisäksi etu- ja takaselän leveys sekä lantion leveys, jotka vaikuttavat eläimen kapasiteettiin.

2. Liike ja toimintakyky

  • Liikkeeseen vaikuttavat jalkarakenne, selkälinja ja lihaksisto. Hyvä jalkarakenne tarkoittaa hyviä liikkeitä.
  • Jalkarakenne arvioidaan edestä, takaa ja sivulta.
    • Optimissa eläimen jalkalinjat ovat suoria ja kulmaukset korrekteja.
  • Selkälinjan tulisi olla suora.

3. Hedelmällisyys ja poikimahelppous

  • Hedelmällisyyteen vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä ovat koko ja kapasiteetti sekä liike ja toimintakyky.
    • Eläimen tulee säilyttää kuntoluokkansa valitussa tuotantoympäristössä. Edellä mainitut tekijät ovat tässä olennaisessa osassa.
  • Poikimahelppouteen vaikuttavia rakenneominaisuuksia ovat erityisesti lantion sopivasti laskeva kulma ja lantion pituus, sekä rinnan-, etuselän ja lantion leveys.
  • Poikimahelppousominaisuuksiin voidaan katsoa vaikuttavan myös luuston laadun, jossa kannattaa tavoitella rodun optimiarvoja.

Hyvä utarerakenne on tärkeä myös emolehmillä, sillä vasikan on helppo imeä hyvärakenteisesta utareesta. 

4. Kestävyys

  • Eläimen kestävyyteen vaikuttaa se, kuinka hyvin rakenne sopii eläimen tuotantoympäristöön.
  • Kaikki edellä mainitut rakenneominaisuudet vaikuttavat, sekä harmonia.

5. Lihakkuus

  • Yksi lihantuotantoeläimen olennaisimmista ominaisuuksista.
  • Lihakkuuteen vaikuttavia rakennearviointikohtia ovat:
    • etu- ja takaselän leveys
    • lantion pituus ja leveys
    • reiden leveys ja pituus
    • sisäreiden leveys

Millainen on sonnin hyvä rakenne?

Siitossonnin valinnan kannalta tulee tavoitella tasapainoa, jota kuvaavat harmoniapisteet.

Runkopisteiden tulisi olla keskimääräistä korkeammat. Runkopisteet osoittavat, että eläimellä on riittävästi rakenteellista mahdollisuutta toimia siitossonnina. Poikimahelppoutta puoltavaa rakennetta tulisi suosia, menettämättä eläimen kapasiteettia.

  • Laskeva lantio
  • Riittävä rinnan leveys ja lantion leveys- ja pituus

Lihakkuuspisteiden tulisi olla keskimääräiset tai keskimääräistä korkeammat. Oman karjan kehitystavoite on lihakkuuspisteiden arvioinnissa olennaisessa osassa. Jos lihakkuuspisteet ovat alhaiset, kannattaa etsiä syy osapisteistä: mitkä pisteet ovat keskimääräistä alhaisemmat?

  • Etu- ja takaselän leveys
  • Reiden leveys
  • Sisäreiden leveys
  • Reiden pituus
  • Reiden leveys sivulta

Lihakkuuden arviointi on tärkeä osa liharotujen rakennearvostelua. Kuvassa erinomaisen lihakkuuden omaava simmental-sonni, jonka isä on saksalainen ks-sonni Exodus.

Olennaisen tärkeää on katsoa, että eläimen jalkapisteet ovat korkeat. Jos sonnin jalkarakenne ei ole kunnossa, se ei pysty tehokkaasti tiineyttämään astutusryhmäänsä. Heikko jalkarakenne vähentää sonnin käyttövuosia.

  • Kinnerkulma
  • Vuohinen
  • Takajalat takaa
  • Etujalat edestä
  • Luuston laatu

Käytännössä on hyvä verrata samassa ryhmässä ja samalla ruokinnalla kasvaneiden eläinten rakennearvostelutuloksia esimerkiksi lihakkuuspisteiden osalta. Lihakkuuteen vaikuttaa erityisesti nuorella eläimellä ruokinta.

Jos siitossonnin hankkii nimenomaan uudistuseläinten tuotantoon, olisi hyvä tietää emän rakennearvostelutulokset erityisesti utarerakenteen osalta.


Teksti ja kaaviokuva: Maiju Pesonen, tutkija, Luke
Kuvat: Kaisa Sirkko, Faba

PS. Jos rakennearvostelu kiinnostaa syvällisemmin, kannattaa lukea Faban tuottama opas ”Lihakarjan rakennearvostelu”. Kysy opasta omalta jalostusasiantuntijaltasi tai tutustu sähköiseen PDF-versoon.