Kansainvälinen punaisten rotujen yhteisjärjestö IRDBF (International Red Dairy Breeds Federation) järjesti vuoden 2019 konferenssin maaliskuun lopussa Australiassa. VikingGenetics lähetti paikalle kolme viljelijää sekä rotukoordinaattori Auli Himasen. Minulla oli ilo olla yksi noista viljelijöistä, Per-Johan Svenssonin ja Morten Hansenin lisäksi.
Aulin kanssa lensimme Helsingistä Singaporen ja Melbournen kautta kokouspaikkakunta Mount Gambieriin. Vaatimattoman 40 tunnin matkan päätteeksi kellahdimme sunnuntai-iltana sänkyyn. Pääsimme heti aussierytmiin käsiksi, heräten seuraavana aamuna pirteinä konferenssin alkuun.
Rotujärjestöt yhteistyöhön
Maanantaina vierailimme kolmella tilalla. Aamu valkeni sateisena ja tuulisena, ja lämpötila oli pudonnut edellisen päivän kolmestakymmenestä asteesta seitsemään! Syksyn ensimmäinen päivä, sanoivat paikalliset.
Päivän aikana kävi selväksi, miksi Aussie Red, eli skandinaavista alkuperää oleva punainen rotu, on suosittu. Lehmät kävelevät kaksi kertaa päivässä jopa kahden kilometrin päästä laitumelta lypsylle, usein todella kuumissa ja paahteisissa oloissa. Niinpä lehmä ei saa olla liian iso, ja lisäksi sen pitää olla ketteräjalkainen, hyvä liikkumaan sekä kestävä. Mike Green Waikato Farmilta kertoi, että siinä vaiheessa, kun mustat lehmät jo makaavat varjoa etsien, punaiset lehmät vielä jatkavat syömistä.
Waikato Farm Aussie Reds-tilan lisäksi tutustuimme muun muassa Treeton Illawara-, Boldwyn Ayrshires- sekä Hamilton Run Aussie Red- tiloihin.
Graeme Hamilton ja Auli Himanen keskustelevat.
Hamilton Run -tilan lehmiä laitumella.
Australiassa on kolme lypsykarjan rotujärjestöä: skandinaavisperäinen Aussie Red, alkuperäisimpänä itseään pitävä Illawara, sekä Australian Ayrshire. Aiemmin rotuyhdistykset olivat täysin erillään, jopa toisilleen vihamielisiä. Nyt kuitenkin oli onnistuttu keräämään voimat ja kaikki rotuyhdistykset olivat mukana konferenssissa ja tilavierailutiloina!
Australialainen Eric Thompson pitikin tunteikkaan puheenvuoron, jossa toivoi maanmiestensä ottavan oppia pohjoismaalaisista ja jatkossakin yhdistävän voimansa, jotta voivat pysyä kehityksen kelkassa mukana.
Genomitiedon keruu on tärkeää
Tiistaina oli konferenssipäivä. Australialaiset olivat todella panneet parastaan ja konferenssi oli kaiken kaikkiaan upeasti järjestetty. Ohjelma oli hieno ja aikataulut pitivät.
Päivät luennot keskittyivät ”Datan keräämisen ja hyödyntämisen” sekä ”Genomisen valinnan” ympärille. Auli Himanen piti erittäin hyvän alustuksen genomivalinnasta, jonka jälkeen saksalaisprofessori Georg Thaller kertoi EU-rahoitteisen ReDiversity-projektin tuloksia. Thaller korosti voimakkaasti sitä, että ilman riittävän isoja populaatioita ja genomista valintaa punaiset lehmät eivät voi kehittyä.
Hiukan eri näkökulman tarjosivat johtaja Peter Williams DataGenestä sekä nuoret tohtorit Jennie Pryce ja Irene van den Berg Victorian yliopiston AgriBIo -osastolta. Yhtä kaikki, lopputulema oli selvä: mitä enemmän pystymme keräämään ja analysoimaan tietoa, sen varmemmalla pohjalla valintamme ovat. Kehittyäksemme edelleen, voimia on yhdistettävä ja genominen valinta on saatava mahdollisimman monien ulottuville.
Päivän paneeleissa keskusteltiin samoista aiheista. Auli Himanen osallistui keskusteluun aiheesta How can diversity be maintained while breeding for productivity gains? – commercial realities, ja Morten Hansen puolestaan edusti aiheessa Bringing Red Breeds Together.
Auli Himanen (istuu äärimmäisenä oikealla) osallistui paneelikeskusteluun.
Nuoret sonnit jylläävät
Toisena konferenssipäivänä kuultiin vielä muutama luento, josta esiin voisi nostaa ST Geneticsin David Kendallin esityksen. ST (Sexing Tecnologies) on yksityinen yhtiö, joka omistaa patentin siemenen lajitteluun. Kerättyään huomattavaa voittoa ympäri maailman ST on laajentanut toimintaansa siementuotantoon. Se omistaa USAssa muun muassa sonniaseman ja alkiotuotantokeskuksen, ja satsaa voimakkaasti genomiseen valintaan ja sukupuolilajitteluun.
Kendall puhui esimerkinomaisesti lähinnä holsteinista. Hänen mukaansa USA:ssa yli 70 prosenttia viljelijöiden käyttämistä (holstein)sonneista on genomivalittuja nuorsonneja. Jälkeläisarvosteltuja sonneja käyttävät vain vanhoillisimmat viljelijät. Kendall näki, että tämä on ainoa tie myös punaisille roduille.
Meille täällä pohjoisessa tämä on tietysti ollut selvää ja arkipäivää jo vuosikaudet, mutta muille maailman punaisten rotujen kasvattajille asia on vielä melko uusi. Useat maat olivat nyt tarttumassa VikingGeneticsin tarjoukseen testata aluksi nippu naaraita ilmaiseksi, jotta nähdään onko tarvittavia linkkejä pohjoiseen populaatioon riittävästi olemassa.
Viroon tulossa kaksi konferenssia
Iltapäivällä pidetyssä ERDBn (European Red Dairy Breeds) kokouksessa seuraavaksi eurooppalaisten punaisten rotujen kokoontumispaikaksi sovittiin Viro vuonna 2020. Sinne on suomalaistenkin helppo lähteä sankoin joukoin mukaan!
IRDBFn kokouksessa päätettiin kolmesta jäsenmaksuluokasta, joista alin vain 50 euroa/rotuyhdistys, tosin tämä ei sisällä full member -oikeuksia eikä oikeutta äänestää. Näin kuitenkin saadaan pidettyä pienet maat mukana. Seuraava konferenssi päätettiin järjestää niinikään Virossa vuonna 2022. Uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin Russell Tocker, NZ Milking Shorthorns sekä Morten Hansen, Tanska. Hallituksen on tarkoitus ottaa aktiivinen ote myös konferenssien välivuosina ja edistää punaisten rotujen yhteistyötä.
Viron edustajat Blackwood Park -tilalla.
Kaikkiaan konferenssiin osallistui noin 70 ulkomaalaista vierasta kymmenestä maasta. Koko tapahtumassa oli mukana yli 120 henkeä, kun paikallisia viljelijöitä osallistui tilaisuuksiin matkan varrella.
Kuumankestävyydellä oma indeksi
Siirtymätaipaleella kohti Genetics Australian sonniasemaa vierailimme VG:n Australian asiakastiloilla. Tämän hetken ykkössonni VR Tokyo oli hyvin edustettuna ensikkotyttärillään. Lisäksi tapasimme mm useita Fösken, Brolinin, Ullimullin, Uutimen ja Valppaan tyttäriä.
Brett ja Bronwyn Daviesin 260 punaisen lehmän karjasta oli hauska bongata vasikoita, jotka olivat lähes kaikki VG-sonnien tyttäriä. Ainakin Fonseca, Faresin ja Tokyo olivat hyvin edustettuina.
VR Tokyon tyttäriä Blackwood Parkissa.
Vasikoita Barley Dew- tilalla.
Genetics Australian sonniasemalla kuulimme asiaa indekseistä. Australiassa käytetyin indeksi on BPI (Balanced Performance index). Se on kotoista NTM:ää muistuttava taloudellinen kokonaisjalostusarvo. Sen osa-alueet ovat survival, ASI/Protein%s, Calving ease, A2, Heat Tolerance, Polled, Feed Effiency, Pedigree diversity, Udder Comformation, Fertility ja Type.
Genetics Australia on viime vuonna julkaissut indeksin Heat Tolerance. Kuumuuden kestävyys ja myös A2-maito ovat arvostettuja ominaisuuksia pallon toisella puolella. Meillä asiat ovat näiltäkin osin hämmästyttävän hyvin kunnossa, sillä paikallinen ykkössonni Abbot on Asmo Tosikon poika, ja Tosikko on kunnostautunut sekä kuumuden kestävänä että A2-maitoa periyttävänä sonnina, samoin kuin myös sonninisänä käytetty Sammatin Valpas.
Useimmat VG-sonnit ovatkin A2-sonneja, mikä on hyvä asia tulevaisuutta ajatellen. Kuumuuden kestävyyden jalostaminen Suomen oloissa tuntuu hiukan kaukaiselta ajatukselta, mutta useat läsnäolijat ajattelivat asiaa niin, että meikäläiset sonnit ovat ylipäätään kestäviä, extreme resistant.
Asemalla pääsimme myös tutustumaan sonneihin ihan lähietäisyydeltä. Australian olosuhteissa niille pystytään tarjoamaan hienot olot ulkotarhoineen. Näimme sekä Tosikon pojan Abbotin että Valppaan pojan Ninjagon.
Abbot-sonni Genetics Australian sonniasemalla.
Abbot on suomalaisen Tosikon poika, kuten kylttikin kertoo.
Konferenssin aikana Australian DataGene ja pohjoismaalainen NAV uutisoivat tekemästään snippivaihtosopimuksesta. Tämä on jatkossa tärkeä asia maailman punaisille populaatioille. Australian lisäksi ainakin virolaiset, britit ja uusiseelantilaiset olivat kovasti kiinnostuneita genomitestaamaan omia eläimiään. Saksalaiset ja norjalaisethan jo ovatkin yhteistyössä mukana. Toivottavasti pian kuullaan lisää tuloksia.
Asemavierailun jälkeen alkoi kotimatka. Nyt kun matkailtiin kelloa takaisinpäin kääntäen, oltiinkin perillä jo lauantaiaamuna!
Teksti ja kuvat: Tiina Mitikka