Kolumnin aiheiksi tarjotuista valitsin lehmäperheet. Tuo vanha käsite on tullut Suomessa laajempaan käyttöön vasta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Oman viljelijänuran alkuaikoina reilu kaksikymmentä vuotta sitten sanaa ei juurikaan kuullut käytettävän. Nykyään se vilahtelee jalostukseen hurahtaneiden puheessa säännöllisesti. Puhutaan usein myös lehmäperhejalostuksesta.
Lehmäperhe käsitteenä on sinällään aika looginen. Se pohjaa ajatukseen, että saman suvun lehmillä on samankaltaisia ominaisuuksia, niin kuin lähisukulaisilla tietysti varsin usein onkin.
Joskus lehmäperheisiin perustuva valinta nähdään melkeinpä jalostusarvoihin perustuvan, indeksijalostukseksikin kuvatun toiminnan vastakohtana, mutta pohjimmainen ajatus molemmissa on itse asiassa täsmälleen sama. Pyritään ennustamaan sukulaistiedosta sitä, millaisen jälkeläisen lehmä tulee saamaan. Eli oman ja lähisukulaisten tiedon perusteella arvioidaan eläimen periyttämiskykyä.
Suurin ero on siinä, että lehmäperheajattelu keskittyy nimensä mukaan emälinjoihin, kun jalostusarvolaskenta pyrkii huomioimaan molemmat puolet sukupuusta, ja sitä kautta perustuu paljon suurempaan joukkoon eläimiä.
Todella tunnetut lehmäperheet ovat yleensä saaneet nimensä suvun ensimmäisen huippulehmän mukaan. Holsteinilla puhutaan Roxy-, Barbie-, Apple- ja monista muista perheistä.
Vanhat lehmäperheet, kuten Roxy, ovat hurjan laajoja. Itse kantaemä, koko nimeltään Glenridge Citation Roxy, syntyi jo 1960-luvulla ja useita suvun eläimiä on huuhdeltu runsaasti.
Tämä sukujen laajuus ja monien sukupolvien kuluminen kantaemän jälkeen aiheuttaa sen, ettei läheskään kaikilla suvun tämän päivän eläimillä ole enää juuri mitään tekemistä alkuperäisen lehmän ominaisuuksien kanssa. Paitsi se, että niitä mielellään kutsutaan Roxy-nimellä.
Tasalaatuisimpana piirteiltään säilyy yleensä lehmäsuku, joka on joko saman tilan tai samantyyppiset jalostustavoitteet omaavien tilojen omistuksessa. Vaikka lehmäperheistä puhutaankin, sonnit tuovat joka sukupolvessa puolet uutta perimää mukanaan, ja erilaisilla sonnivalinnoilla lopputuloksena on muutamassa sukupolvessa väistämättä aikamoinen hajonta.
Lehmäperhe onkin myös markkinointityökalu, ei pelkkä jalostuksen väline. Tunnetulla nimellä on helpompi myydä genetiikkaa kuin täysin uudella nimellä.
Genomitestien tulo tosin on vähentänyt lehmäperheajattelun merkitystä ainakin sonnien ostossa, sielläkin jossa se ennen oli hyvin ratkaisevaa. Lehmäperheillä on edelleen jokin verran merkitystä siihen, mitkä sonnit pääsevät genomitestiin, mutta nykyään sonnivasikoiden emiltäkin edellytetään melkein poikkeuksetta hyvin korkeaa genomitulosta.
Ostajat eivät kiinnostu nykypäivänä sonnivasikasta, jollei genomiarvo ole korkea, paitsi ihan poikkeustapauksissa. Ei, vaikka takana olisi hienoinkin sukupuu. Mutta siemenen markkinoinnissa sukua toki edelleen varsin paljon käytetään, jos passeli tausta sonnilta löytyy. Genomiaika on myös selkeästi nostanut joidenkin sukujen suosiota, kun taas muutamien varsin tunnettujenkin sukujen kohdalla ostot ovat hiipuneet.
Erityisesti keinosiemennyssonnien kohdalla on myös usein hankalaa verrata, kuinka hyviä eri lehmäperheet toisiinsa nähden lopulta ovat. Muutamat tunnetut suvut ovat jättänet useita huippusonneja. Toisaalta laajimmista ja tunnetuimmista suvuista on myös ostettu massiivisia määriä sonnivasikoita.
Osa tunnetuista lehmäperheistä onkin tuottanut huippuja varsin heikolla prosentilla. Vaikka hyviäkin sonneja syntyi runsaasti, tulos johtui enemmänkin isosta yrittäjien joukosta kuin hyvästä onnistumisprosentista.
Alkuperäinen aihe taisi kuitenkin olla, millaisia lehmäperheitä meidän navetasta löytyy, joten siitä muutama sana. En pidä itseäni varsinaisena lehmäperhejalostajana, en tee sen perusteella juurikaan valintaa tai pyri erityisesti säilyttämään joitakin perheitä. Jollei joku suku säily karjassa, se joutaa mennä. Vahvimmat yksilöt jäävät ja niiden kanssa työskennellään kokolailla lehmäperheistä riippumatta.
Mutta toki meidänkin karjan voi jakaa perheisiin. Omia lehmäperheitä on vain yksi: karjan ensimmäisestä friisiläissiemennyksestä saadusta risteytyslehmä Pikistä alkanut lehmäsuku. Näitä eläimiä on nykyään ehkä noin viidennes karjasta.Lisäksi kotimaisia sukuja edustaa kaksi pienempää perhettä: Kuortin tilalta tullut Intervison-suku ja lopetuskarjasta ostetun Voiman suku.
Ruotsalaisista lehmäperheistä meillä on edustettuna kaksi, molemmat Ekerödin karjasta lähtöisin. Beatrice- ja Frillan-perheet muodostavat noin viidenneksen karjasta.
Suurin lehmäperhe on tuontialkiona Ranskasta karjaan tullut Caltonned-perhe, joita on noin kolmannes eläimistä. Toinen Ranskasta tullut, Elwood-perhe, on jonkin verran vähälukuisempi, mutta kasvamaan päin. Molemmat suvut ovat olleet meillä kohta parikymmentä vuotta, eli aika lailla omiksi ne voinee jo laskea.
Loput karjasta muodostuu uudemmista tuontialkioden kautta hankituista eläimistä. Äkkiä muistellen löytyy Mairy-, Barbie-, Laurie Sheik-, Eroy-, Heaven-, Roxy-, Pietje- ja Juror Faith-sukuja, mutta näistä on vielä vaikea sanoa mitkä lähtevät kasvamaan merkittäviksi. Ihan helpolla ne eivät näytä pääsevän kisassa karjassa jo olevien sukujen kanssa, mutta muutama osoittaa lupaavia merkkejä.
Jari Loponen