Helmikuun Husdjur-lehti tarttuu tärkeään aiheeseen, sukupolvenvaihdokseen. Siihen liittyy usein hankaliakin kysymyksiä. Mitä haluan itse, ja löytyykö lähipiiristäni joku, joka olisi kiinnostunut tilan jatkamisesta? Jutussa neuvotaan selvittämään ensin tarkoin omat ajatukset, ja sen jälkeen puhumaan asioista perheen kesken. Päätöksille pitää myös antaa aikaa kypsyä.
Växa Sverigen puheenjohtajana toimiva Marita Wolf kertoo jutussa oman perheensä tarinan. Wolfit aloittivat aikanaan maidontuotannon kymmenellä lehmällä. Lainan turvin pariskunta rakensi uuden navetan, ja perheeseen syntyi neljä lasta. Tuli aika miettiä tulevaisuutta ja sitä, kuka tilaa jatkaa.
”Tavoitteenamme oli työskennellä maidontuottajina vielä 10-12 vuoden ajan ja luoda samalla kannattava yritys, jota joku muu lähtee jatkamaan. Sen ei välttämättä tarvinnut olla oman perheemme jäsen”, kertoo Marita Wolf. Hän laati yhdessä miehensä kanssa listan omista toiveistaan, ja oli aika alkaa tehdä päätöksiä.
Wolfit aloittivat keskustelut sukupolvenvaihdoksesta vuonna 2014. Seuraavan vuoden alkuun mennessä he olivat käyneet läpi keskustelut kolmen lapsen kanssa, kunkin yksitellen. Lisäksi perhe kokoontui kahteen otteeseen keskustelemaan asiasta yhteisesti. Toisessa näistä oli mukana myös ulkopuolinen yritysneuvoja.
Keskusteluissa pohdittiin mm. seuraavia kysymyksiä: Millaisia suunnitelmia on olemassa seuraavalle 5 vuodelle? Mitkä ratkaisut tuntuvat oikeudenmukaisilta? Kenen kanssa haluamme työskennellä? Kaikki keskustelut kirjattiin ylös ja suunnitelmista tehtiin aikataulu. Osoittautui, että kolme lapsista oli kiinnostuneita ottamaan tilan hoitoonsa.
Perheen 28-vuotias poika Johan kertoo olleensa useassa työpaikassa lukion jälkeen. ”En oikein tiennyt, mitä haluan tulevaisuudelta. Asuin puoli vuotta USA:ssa ja opiskelin maataloustieteitä. Siellä vietin aikaa muiden samanhenkisten nuorten kanssa.” USA:ssa Johan kypsyi ajatukseen, että voisi ryhtyä viljelijäksi.
Noin vuosi sitten perheelle aukesi mahdollisuus naapuritilan ostoon. Johan teki isoveljensä Martinin kanssa liiketoimintasuunnitelman ja rakensi tilalle liha- ja nuorkarjanavetan. Uuden tilan myötä sukupolvenvaihdoskeskusteluun tuli tauko. Nyt perheellä on 200 lypsylehmää, joista 40 prosenttia siemennetään liharodulla. Teuraseläimiä on 200 ja maata 250 hehtaaria.
Nuorin sisaruksista, 24-vuotias Katarina kertoo matkustelleensa ja työskennelleensä useassa eri maassa ja omistautuneensa musiikille. ”Aloin työskennellä lehmien parissa uudella tilallamme vuosi sitten, ja se oli hauskaa. Nyt luen pääsykokeisiin, jotta voisin alkaa opinnot Ruotsin maatalousyliopistossa. On rankkaa olla perheen nuorin ja vielä tyttö. En vielä ole päättänyt ihan varmasti, mitä tehdä, mutta ehkä tulen mukaan perheyritykseen myöhemmin”, pohtii Katarina.
Johan pitää positiivisena asiana, että tilaa jatkamassa on kolme ihmistä. ”Tietenkin asioista on sitten useampi mielipide, mutta se voi olla myös vahvuus”, hän toteaa.
Marita Wolf painottaa, että keskusteluille pitää antaa aikaa. ”Kukin perhe tuntee oman tilanteensa parhaiten, ja kun vain annetaan mahdollisuus, päästään kyllä lopputulokseen itsekin. Aikaa myöten tärkeät kysymykset nousevat esiin, ja vain me itse pystymme vastaamaan niihin. Jatkamme nyt sukupolvenvaihdoksen suunnittelua neuvojan avustuksella, toivon mukaan saamme suunnitelmat valmiiksi seuraavan vuoden sisään”, hän toteaa.
Juttu on julkaistu Husdjur-lehden numerossa 2/2018.
Alkuperäinen teksti: Ann Christin Olsson, käännös: Sanna Lohenoja