Terkkuja täältä Assentoftista!
”Terveiset Suomeen ja kotiin Lohjalle! Kaikkea sitä pääsee tekemään, tänään meillä oli fotoshootit täällä Assentoftin asemalla ja mun piti esittää mallia hollantilaiselle kuvaajalle. Se ei oikein ollut mun juttu, poseeraaminen ja paikallaan seisominen siis. Toivottavasti ne sai edustavia kuvia, ettei nyt mitään huonoja laita nettiin. Saatte sitten olla ylpeitä siellä kotona!
Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun VikingGeneticsin sonniauto tuli mua hakemaan kesäkuussa 2017. Siitä on jo vuosi! Mut oli valittu keinosiemennyssonniksi, vaikkei mulla kyllä silloin ollut mitään hajua mitä se tarkoittaa. Hollolassa tutustuin muihin pikkujätkiin ja sain hyvii kavereita. Oli yks toinenkin länkkäri, Junnon Oras, ja myöhemmin jengiin liittyi Kummun Oula. Ne oli kotosin pohjosemmasta, Oras Kärsämäeltä ja Oula ihan Kolarista asti. Mä olin ainoa, joka ehti vähän harjoitella ”hyppäämistä” Hollolassa. Tykkäsin kovasti meidän naisista siellä navetalla <3
Joulukuussa meille kerrottiin, että me muutetaan Tanskaan. Oltiin ihan ekassa kuormassa, 34 sonnia kahdessa isossa autossa. Olipahan jännä matka! Bovlundin asema oli meidän uus koti. Olihan ne täällä Tanskassa ensin ihmeissään, että ketä me ollaan, mutta hyvin me sopeududuttiin.
Mun kaveri Oras
Sitten Suomesta alkoi tulla viestiä, että meidät pitää siirtää Assentoftin asemalle, koska haluttiin kokeilla meidän siemenen sukupuolilajittelua. Bovlundissa mä ehdin hypätä muutaman kerran, mutta mun siemenlaatu ei vielä ollut riittävä. Assentoftissa noin viikko ennen mun yksvuotis-synttäreitä mä sain aikaiseksi ekat hyväksytyt annokset, 200 kpl. Parhaimmillaan sain tehtyä 310 hyväksyttyä annosta yhdellä hypyllä, kuulemma ihan hyvä luku näin nuorelle jätkälle!
Eläintenhoitajat täällä Tanskassa pitää meistä, ollaan kuulemma muita aktiivisempia… tai no, meillä on vähän enemmän luonnetta – ne sanoo. Mä oon valinnut hoitajakseni Andersenin Kamillan, meillä synkkaa tosi hyvin. Mä uskon, että se johtuu siitä, että kotona ja Hollolassa mua on aina hoitanu naiset 🙂
Mä ja mun hoitaja navetalla.
No mut vielä siihen siemenen tuottamiseen. Sain aika nopeesti kasaan mun tavoitteen eli 1500 annosta, ja sit ne rupes puhuun siitä lajittelusta. Ihan heti en saanut aikaan sellasta siementä, mikä olis kestänyt lajittelun, mutta 3.5. laitoin sitten kaikki peliin ja töräytin yhdellä hypyllä 265 X-Vik-annosta. Mä oon nyt kuulemma ensimmäinen suomenkarjan edustaja, joka on tuottanut näitä X-Vik-annoksia! Oras otti mallia ja laittoi vielä paremmaksi: yhdellä hypyllä 327 X-Vik-annosta. Kyllä me Suomi-pojat osataan tää homma!
Mun ja Oraksen hommat täällä Assentoftissa alkaa olla hoidettu, on pidetty Suomen lippua korkeella. Uusia länkkäri-jätkiäkin näkyy jo saapuneen, ne jatkaa tästä. Toivotetaan kaikille hyvää kesää, ja käykäähän kesä-heinäkuun vaihteessa katsomassa meidän työn tuloksia Faban verkkokaupassa!
T. Pakasen Oppipoika (ja Oras lähettää terkkuja myös)
(Oppipojan tulkkina toimi VG:n sonnianalyytikko Katarina Hägg)
Juttu on julkaistu Nauta-lehdessä 3/2018.