Pääkirjoitus

Keinosiitoksesta genomiin

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Suomen ensimmäisen keinosiemennysyhdistyksen perustamisesta. Syksyllä 1946 sai alkunsa Varsinais-Suomen Keinosiitosyhdistys. Ensimmäinen naudan siemennys oli kyllä tehty tutkimustarkoituksessa jo vuonna 1944. Nopeassa tahdissa keinosiemennysyhdistyksiä perustettiin kaikkialle Suomeen, osa maakunnallisina, osa pitäjätasolla. Ja niille perustettiin yhteinen keskusjärjestö Keinosiemennysyhdistysten Liitto vuonna 1948.

Alkuvaiheessa oli pulaa kaikesta, paitsi karjainnosta! Niinpä vähitellen välineasiat, seminöörien koulutus, sonnien jalostuksellinen laatu ja jopa yhdistysten talous saatiin kuntoon. Päästiin aidosti kehitystyöhön yhdessä kotieläinalan muiden toimijoiden kanssa. Maakunnallisesti muun muassa keinosiemennysasemien rakentamiset ja niiden laajennukset olivat juhlahetkiä. Valtakunnallisia merkkipaaluja olivat esimerkiksi pakastesiemenen käyttöönotto, sikasiemennysten alkaminen ja sonnien uudet jälkeläisarvostelumenetelmät.

Määrällisesti alamäki alkoi jo kauan sitten, mutta laadulliselle tason nostolle ei rajoja näy. Keinosiemennysyhdistysten Liittoon perustettu veriryhmälaboratorio (nykyinen Fabalab) ja ATK-osasto (nykyinen Maatalouden Laskentakeskus) ovat olleet tienraivaajina nykyiselle huikaisevalle biologis-tekniselle tietotaidolle ja kehitykselle, jota on tarjolla ja mahdollisuus hyödyntää joka karjatilalla. Genomisen valinnan läpimurto on ollut merkitykseltään saman luokan uudistus kuin keinosiemennyksen alkaminen aikanaan. Tosin sekin on vasta alkumetreillä.

Keinosiemennysjalostuksen historiaa syntyy ja eletään edelleen joka päivä, niin karjatiloilla kuin Fabassakin. Välillä verkkaisemmin, välillä kiivaammin. Viime vuosina on edetty jättiharppauksin, eikä mikään viittaa kehityksen askelten lyhenemiseen. Ei meillä, eikä muualla. Jokohan robotit siementävät 100-vuotisjuhlissa? Aitoa keinosiitosta siis, ja kehityksen ympyrä on pyörähtänyt taas täyden kierroksen!

Jussi Peltokangas, henkilöstöpäällikkö, Faba

PS. Keinosiemennyksestä ja jalostuksesta on koottu useita historiakirjoja, joista saa hyvän kuvan tapahtumista eri vuosikymmenillä. Uunituore on juuri ilmestynyt Jouko Syväjärven kirjoittama Maatalouden Laskentakeskuksen historiikki ”Reikäkorteista digiaikaan”.