Sukupolvet sovussa maatilalla?

Varmasti monella maatilalla on tullut tutuksi tilanne, jossa nuorten tulevien viljelijöiden näkemykset jonkin asian hoitamisessa eroavat vanhempien näkemyksistä. Tällainen tilanne on myös itselleni tuttu. Mukavalta se ei yleensä tunnu, varsinkaan mikäli molemmilla puolilla ollaan kovapäisiä.
    Nuorelta saattaa vaatia paljon rohkeutta esittää oma näkemyksensä. Mikäli näkemys lytätään täysin, voi olla vaikeaa esittää omia ajatuksiaan jatkossa. Vanhempien näkemysten kritisointi voi tällaisen tilanteen seurauksena muuttua entistä hankalammaksi. On silti mielestäni tärkeää, että nuoret esittävät omia ajatuksiaan ja näkemyksiään, sillä usein he ovat tilan tulevia jatkajia.

Koen tällaiset yhteentörmäykset kuitenkin välttämättömiksi. Ensinnäkin niiden kautta päästään usein ratkaisuihin, joiden avulla tilaa ja sen toimintaa voidaan kehittää. Ajatusten vaihdosta seuraa monesti kiivastakin keskustelua aiheesta. Keskustelun kautta kuitenkin nuorelle saattaa selvitä ”pintaa syvemmältä”, minkä vuoksi jotkin asiat tehdään tilalla niin kuin tehdään. Tällöin olen ainakin itse pystynyt ymmärtämään paremmin joitakin ratkaisuja ja mahdollisia tilalla olevia rajoitteita.
    Lisäksi keskustelujen myötä on tullut helpommaksi ehdottaa asioita. Koen, että myös vanhemmilleni on tullut helpommaksi kysyä mielipidettäni, kun olen monesti kertonut ajatuksistani.

Toiseksi tällaisten tilanteiden kautta vanhemmat saavat antaa nuorille vastuuta tilan asioista, mikä puolestaan lisää kiinnostusta tilaa kohtaan ja nuoren luottamusta omaa osaamistaan kohtaan. Kun jossakin asiassa päädytään nuoren ehdottamaan ratkaisuun, voidaan asian hoitamisesta antaa vastuu nuorelle.
    Tällainen asia on esimerkiksi meillä jalostus. Olen ollut siitä kiinnostunut ja pyrkinyt kehittämään omaa karjasilmääni ja sitä kautta kykyäni arvioida omassa karjassa eläimiä. Lopulliset päätökset poistettavista ja liharotusiemennyksistä teemme yleensä yhdessä, mutta usein päätökset menevät tekemäni ehdotuksen mukaisesti.
    Tuntuu hyvältä saada vastuulleen jokin osa-alue, sillä silloin koen olevani tilan kannalta tärkeä ja että vanhempani pitävät näkemyksiäni ja ajatuksiani hyvinä. Lisäksi tuntuu hyvältä nähdä, mitä omilla ehdotuksilla voi saada aikaan, kuten esimerkiksi meillä hiehot, jotka ovat syntyneet omien päätösteni seurauksena.

Toivon, että nuoret saisivat suunsa auki mieltään painavista asioista, mutta pysyisivät kuitenkin avoimina myös vanhempiensa näkemyksille. Vanhemmilla oleva vuosien kokemus on asia, jota nuoret eivät voi hankkia itselleen kuin ajan kanssa, mutta he voivat hyötyä vanhempiensa mahdollisista virheistä ja välttää pahimmat sudenkuopat.
    Vanhemmat puolestaan voivat saada nuoristaan uutta intoa ja puhtia asioiden toteuttamiseen ja uusien asioiden kokeilemiseen.

Annakaisa Aspila