Jämähtäminen on pahin vihollisemme

”Koska me on aina tehty se näin”, kuuluu omasta suustanikin harmillisen usein. Ihmisen luonne on sellainen, että mieluummin toistaa vanhoja rutiineja kuin muuttaa tekemisiään. Muutos on kuitenkin pakollista, jos haluaa pysyä mukana.
    Johtaminen on voimavarojen panostamista asioihin, joihin voi vaikuttaa. Hyvä johtaja ei hermostu ympäristön muutoksista, vaan jopa nauttii siitä. Hän katsoo maailmaa positiivisen realistisesti ja miettii, mitä muuttamalla voi selvitä haasteesta mahdollisimman pienin vaurioin. Hyvä johtaja ei syytä vain ympäristöä, vaan katsoo aina myös peiliin.

Olimme kahdeksan Maitoyrittäjät ry:n jäsenen kanssa USA:n Wisconsinissa johtamiskonsultti Lindell Whitelockin isännöimällä Dairy Management-kurssilla. Vierailimme kahdeksalla tilalla, joilla oli lehmiä 400-4000. Vaikka moni asia on meillä paremmin, näimme paljon asioita, joista pitäisi ottaa oppia.
    Trumpin tehtaileman Meksikon ja Kanadan viennin laskun vuoksi maidon hinta on ennätyksellisen alhaalla, noin 28 snt/l. Tehokkaatkaan tilat eivät tuolla hinnalla tee voittoa. Yrittäjien on ollut pakko ottaa käyttöön viimeisimmät opit ja löytää ratkaisuja selviämiseen.
    Väitän, että amerikkalaisella ammattimaisella tilalla lehmäyksilöä tarkkaillaan tarkemmin kuin monella suomalaistilalla. Poikineiden erityistarkkailun ja havaintojen kirjaamisen 2-3 kertaa päivässä hoitavat nimetyt vastuuhenkilöt. Tarkkailurutiinit toistuvat samalla tavalla 24/7 huolimatta ympärillä tapahtuvista muista tulipalojen sammutteluista. Kolme kertaa päivässä lypsy mahdollistaa poikimis- ja vastasyntyneen vasikan hoitorutiinien toistumisen. Amerikkalaisyrittäjät ovat todella sisäistäneet, mitä ”cow comfort” merkitsee bisnekselle. Lehmä menee aina tekniikan edelle, koska työn tekeminen perustuu ennaltaehkäisyyn, ei ongelmien korjaamiseen. Esimerkiksi 2800 lehmän tilalla vasikkakuolleisuus oli 0,25 % ja hoitokarsinoissa lehmiä oli ykkössormilla luettava määrä.
    Työnteon systemaattisuus, työympäristön siisteys ja osallistuminen maidon brändäämiseen olivat amerikkalaistiloilla rutiinia. Tilakoon kasvu ja palkattu työvoima näkyvät yleensä nopeasti tuloksissa, kun yrittäjältä vapautuu aikaa ottaa askel taaksepäin ja katsoa yritystä kokonaisvaltaisesti. On myös huomattavasti helpompi kehittää osaamista, kun voi irtautua lypsyltä tai appeen teosta.

Jämähtäminen ei Suomessa koske vain yrittäjiä, vaan kaikkia maitosektorin toimijoita. Olemme peesailijan roolissa, sen sijaan että yhdessä vaikuttaisimme suuntaan, jonne haluamme suomalaisen maidontuotannon menevän. Toteamme, että voi voi, lehmämäärä laski taas ja maitomääräkin putoaa. Ongelma on, että ei ole yhteistä tahtotilaa. Jokaisella toimijalla on omat tavoitteet, pahimmillaan vielä eri suuntaiset. Hukkaamme resursseja pohtimalla asioita omissa päissämme, tekemällä päällekkäisyyksiä ja kilpailemalla keskenämme.
    Mitä jos ottaisimme oppia vahvoilta maatalousmailta Tanskasta ja Yhdysvalloista? Jos meilläkin olisi Tanskan tapaan kansalliset tavoitteet maidontuotannolle ja strategia tavoitteiden toimeen panemiseksi? Jos puhaltaisimme yhteen hiileen ja käyttäisimme niukkenevat resurssimme järkevästi?
    Amerikkalaisilta pitäisi oppia kotimaisen ruuan brändäämistä yhdessä suurkeittiöiden ja ravintoloiden kanssa. Siellä Milk Marketing Board tekee markkinatutkimusta ja huolehtii kuluttajamainonnasta. Hyvinä esimerkkeinä ovat amerikkalaisen juuston myynninedistämisprojektit Pizza Hutin ja Mc Donald´sin kanssa. Suomalainen maito voitaisiin käyttää juuston tuotantoon sen sijaan, että tuomme juustoja ulkomailta ja samalla viemme halpaa maitojauhetta.
    Minulla on unelma, että jonain päivänä meillä Suomessa on toimiva kansallinen maitostrategia.

Henna Mero

Nauta-lehden uusin kolumnisti Henna Mero toimii Maitoyrittäjät ry:n  toiminnanjohtajana. Koulutukseltaan hän on kotieläinten ravitsemustieteilijä, MMM ja työskennellyt ProAgriassa erilaisissa nautatilojen kehittämis- ja asiantuntijatehtävissä.