Nauta-lehden huhtikuisen lukijamatkan viimeinen tilavierailukohde oli Hollannin Frieslandin provinssissa sijaitseva Boon-Apart -maitotila, jota pitävät Boonin perheen isä ja poika. Tilalla oli aiemmin korkeatasoinen holstein-karja, josta myytiin paljon eläimiä myös jalostuskäyttöön. Isäntäväki kävi ahkerasti karjanäyttelyissä, eläinten rakenteeseen panostettiin paljon, ja näyttelypalkintojakin pokattiin säännöllisesti.
Holstein-karjan kanssa painittiin kuitenkin myös monille niin tuttujen ongelmien kanssa: lehmien tiinehtyminen oli välillä vaikeaa, ja korkeatuottoiset huippuunsa viritetyt eläimet oli työlästä saada pysymään terveinä, kertoo 32-vuotias nuori isäntä Kees Boon.
– Vuonna 2011 olin töissä siemenyrityksessä, ja pomoni lähetti minut asiakaskäynnille erääseen risteytyskarjaan. Siellä koin eräänlaisen herätyksen: karja näytti niin hyvältä ja isäntäväki oli eläimiinsä todella tyytyväisiä. Tulin kotiin ja sanoin isälleni, että nyt meilläkin aletaan risteyttämään, kertoo Boon.
Kees Boon esittelee vierailijoille risteytyskarjaansa, Farmimatkojen Anna Okkonen tulkkaa. Karjassa on toki edelleen jäljellä myös puhdasrotuisia holsteineja.
Procross-risteytysohjelmassa käytetään kolmea rotua. Puhtaat holstein-lehmät siemennetään ensin montbéliardella, ja syntyneet risteytysvasikat aikanaan VikingRed-sonneilla. Kolmen rodun risteytyseläimet siemennetään jälleen puhtaalla holsteinilla, ja nämä vasikat edelleen montbéliardella, jne. Näin heteroosi saadaan jatkuvasti pysymään korkeana.
– Olimme tietenkin isäni kanssa alkuun itsekin vähän kokeilumielellä tässä risteytyspuuhassa. Mutta kun ensimmäiset risteytysvasikat syntyivät, tiesin että ei ole enää paluuta puhtaaseen holsteiniin. Vasikat olivat kerta kaikkiaan niin hyvän näköisiä: pirteitä, elinvoimaisia ja terveitä, nuori isäntä muistelee.
”Hyvä lehmä on se, jonka tapaa vain kolmesti vuodessa”
Tällä hetkellä Boon Apart-tilalla ollaan laajentamassa toimintaa. 160 lehmän karja on kasvamassa 250 lypsävään, uusi 2×22-paikkainen lypsyasema on jo lähes valmis ja toinen pihatto nousee vanhan navetan taakse pellolle tänä keväänä. Piha vilisee rakennusmiehiä ja rälläkän ääni leikkaa ilmaa tämän tästä.
Eläinainesta on lisätty lähinnä oman uudistuksen kautta, joten vanha navetta pullistelee eläimiä, ja lypsy käy hitaasti vanhalla, pienellä lypsyasemalla. Vierailupäivän aamuna isäntä kertoo heränneensä jo aamuyöstä lypsämään, jotta ehtisi saada työt valmiiksi ennen vieraiden tuloa. Väsymyksestä huolimatta hän esittelee selvästi innostuneena mieluisia risteytyseläimiä karjastaan.
– Tuolla on yksi hieno VR Cigarin jälkeläinen, ja tuolla R Davidin. Molempia sonneja olen käyttänyt paljon, ja pidän niiden jättämistä lehmistä, kertoo Boon, joka itse myös siementää lehmänsä.
Isännän puheessa vilisee paljon muitakin suomalaisille tuttuja VikingRed-sonneja.
– Haen VikingRed-sonneista ennen kaikkea hyviä jalkoja, keveyttä ja hyvää tuotosta. Olen tyytyväinen tuloksiin, pohjoismainen punainen tuo holstein-montbéliarde -risteytyksiin mukavasti ”feminiinisyyttä”, hän kertoo.
Kees Boon uskoo risteytyskarjojen tulevaisuudessa lisääntyvän Hollannissa, vaikka tällä hetkellä niitä ei vielä ole kovin montaa.
– Risteytykset ovat niin paljon huolettomampia ja helppohoitoisempia. Eläimet pysyvät paremmin terveinä. Olen itse sitä mieltä, että paras lehmä on se, jonka tapaan vain kolme kertaa vuodessa: kun se on kiimassa, kun se poikii ja kun se laitetaan umpeen.
Boonin tilalla ollaan erittäin tyytyväisiä risteytyksiin. Etualalla kolmannen polven risteytys, jonka isä on VR Cigar.