M. bovis – missä mennään?

Mycoplasma bovis on ollut tiiviisti tapetilla koko alkuvuoden. Usean eri tahon yhteistyönä toteutettu hanke on selvittänyt muun muassa eri tartuntalähteiden merkitystä sekä sitä, miten taudin leviämistä voisi ehkäistä. Toukokuun lopulla joukko eläinlääkäreitä ja muita nautaterveydenhuollon asiantuntijoita kokoontui Valiolle kertaamaan, mitä tähän mennessä on saatu M. bovis -bakteerista selville.


Asiantuntijoiden mukaan tärkeintä on saada mahdollisimman paljon tietoa bakteerista ja sen leviämisestä Suomessa. Mitä useampi tila ottaa näytteitä ja liittyy vastustusohjelmaan, sen paremmat mahdollisuudet taudin vastustamiseen on.

Eläinliikenne on avainasemassa herkästi tarttuvan M. bovis -bakteerin vastustuksessa. Tällä hetkellä vastustusohjelma käsittää kahteen kertaan otettavat sierainlimanäytteet sekä niiden jälkeen seurannan tankkimaitonäytteistä kahdesti vuodessa PCR-analyysein. Jos kaikki näytteet ovat puhtaita, tila saa ns. A-statuksen. Eläinliikenteen tulisi suuntautua vain saman tason tilojen välillä tai matalasta riskistä korkeampaan.

– Ei kannata puhua vain boviksesta, vaan nautaketjun toiminnasta ja turvallisuudesta kaikkiaan. Tähän mennessä se ei ole toiminut ihan niin kuin pitäisi. Joukossa on toki paljon niitä, jotka huolehtivat asioista, mutta riskinottajiakin löytyy, toteaa laatupäällikkö Tuomas Herva Atrialta.

Herva kertoo, että nautaketjun turvallisen toimintatavan mukaista välitysvasikkaohjeistusta on uusittu. Kaikki isoimmat teurastamot ovat olleet sen laatimisessa mukana.

– Jos tämän ohjeistuksen mukaan toimitaan, todennäköisesti myös M. bovis -bakteerin leviäminen saadaan hallintaan. Tavoitteena on yhtenäinen toimintatapa, Herva painottaa.

Kaikessa tautitorjunnassa oikeaoppinen tautisulku navettaan mennessä sekä kunnollinen tilojen ja välineiden pesu ja desinfiointi on tärkeää. Eläinkuljettajia ei saisi päästää navettaan. On erittäin suositeltavaa tarjota aina tilan omat suojavarusteet eläinlääkärille. Kaikki hoidossa mahdollisesti tarvittavat edulliset perusvälineet, kuten narut yms. on hyvä olla tilan omat, ei eläinlääkäriltä lainassa.

Jos tauti tulee

Mitä sitten tehdä, jos bakteeri jo on karjassa? Yksityiskohtainen ohjeistus tartuntatilalle löytyy ETT:n sivuilta. Ensimmäisenä ohjeena on taudista ilmoittaminen.

– Laita erityistilannemerkintä Nasevaan, ilmoita kunnaneläinlääkärille sekä omalle hoitavalle eläinlääkärille, meijerille ja teurastamon hankintaan, seminologipäivystykseen ja muille tilalla vieraileville tahoille, asiantuntijaeläinlääkäri Erja Tuunainen ETT:stä listaa.

– Kannustamme tiloja ilmoittamaan tartunnasta, se on kaikkien etu. Tukea on kyllä tarjolla, meijerit, teurastamot ja ETT neuvovat ja auttavat.

ETT:n sivuilta löytyy myös oma ohjeistus M. bovis-tartunnan saaneiden tilojen eläinvälitykseen.

– Avain on tilan kuuluminen Nasevaan. Ilman sitä tilanteen koordinointi on aika lailla mahdotonta, Tuunainen toteaa.

Tartuntatilalla laaditaan yhdessä eläinlääkärin kanssa riskinhallintasuunnitelma. – Siihen riittää ihan vaikka ranskalaisilla viivoilla tehdyt ”askelmerkit”, ei tämä ole mikään kirjallinen lopputentti, Tuomas Herva kuittaa.

M. bovis -infektioon sairastuneiden eläinten osalta eläinlääkäreiden ohjeistus on, että aikuisia ei kannata hoitaa, teurastus on ainoa järkevä vaihtoehto. Vasikoiden kohdalla ”kipulääke, pitkä antibioottikuuri ja ikä voivat hoitaa”. M. bovis -tartunnan saaneet vasikat ovat ”ikävän pitkään ikävän sairaita”, mutta ne kuitenkin usein paranevat, on eläinlääkäreiden kokemus.

– On tärkeää, että kaikki tartuntatilalla syntyvät uudet vasikat pidetään erillään muista, jotta niistä ei tule uusia kantajia. Teoriassa kaikilla tiloilla on mahdollista järjestää lisätilaa, esimerkiksi ulos igluihin. Yleensä kyse on enemmän tahdosta, Erja Tuunainen toteaa.

Jos vasikat on pidetty tilalla erillään ja niissä ei ole todettu tartuntaa, ne voidaan välittää alhaisen riskin eläiminä lihanautatiloille.

Sertifioidusti M. bovis -vapaata siementä?

Keväällä M. bovis -bakteeri löytyi ensimmäistä kertaa keinosiemennyssonnin spermasta, joka luonnollisesti aiheutti lisähuolta. Eläinlääkäri Henri Simonen VikingGeneticsiltä oli seminaarissa vastaamassa kysymykseen, leviääkö M. bovis ulkomaisen sperman välityksellä.

– Vallitseva näkemys on, että M. bovis -bakteeri erittyy spermaan harvoin ja satunnaisesti, ja bakteerimäärät ovat pieniä. Toisaalta bakteeri on levinnyt Euroopassa laajalti, ja sperman kautta leviämisen rooli on vähäinen verrattuna muuhun leviämiseen. Tanskassa katsotaan pakastespermaan liittyvän lisäriskin kaikkiaan olevan niin pieni, ettei vastustus keinosiemennykseen käytettävien siemenannosten kautta tuo lisäarvoa, Simonen toteaa.

Olisiko kaikki sperma Suomessa mahdollista tutkia bakteerin varalta, jolloin VG voisi alkaa tuottaa ”sertifioidusti M. bovis -vapaata siementä”?

– Olisihan se teoriassa mahdollista, mutta ei välttämättä jalostuksellisesti järkevää, Simonen pohtii. – Jos VG:n valitsemien sonnien lähtötiloille tulisi esimerkiksi vaatimus M. bovis A-statusta vastaavasta karjan terveystilanteesta, vuosittain ei pystyttäisi valitsemaan enää kovin montaa sonnia. Eli kun nyt valitaan noin 300 sonnia vuodessa jalostusperustein, sen jälkeen toteutettavan M. bovis -lisäkarsinnan tuloksena valittaisiin ehkä kahdeksan.

Ongelmallista on myös se, että bakteeria mahdollisesti erittävät sonnit ovat kliinisesti terveitä ja bakteeria erittyy spermaan vain ajoittain.

– Tällä hetkellä VR Fontain -sonni, jonka pakastetusta spermasta M. bovis -bakteeria keväällä löytyi, on hengissä ja terveenä Tanskassa. Sen sperma on tuotantovaiheen kliinisissä ja muissa tutkimuksissa todettu normaaliksi. Uusimattomuusprosentit ovat myös normaalit tarkasteltavasta siemenerästä riippumatta, niissäkin erissä joista M. bovis -bakteeria aiemmin löytyi, Simonen kertoo.

– Nähdäkseni sertifioidusti vapaata siementä voidaan hahmotella tuotettavan vain testaamalla pakastettuja siemeneriä eräkohtaisesti PCR-testillä. Tällaisessa mallissa kaikki tuotanto ei olisi tutkittua, vaan vain se osa pakastespermasta, jolle löytyy kysyntää sertifioituna. Vielä ei ole käytettävissä siemennesteelle validoitua testimenetelmää, jolla saataisiin viljelytutkimuksen kanssa yhtäpitäviä tuloksia. Tulokset ovat olleet erilaisia testimenetelmästä riippuen.

– Ainoana sonnina Fontainin siemen on tällä hetkellä tavallaan todistetusti mykoplasmavapaata PCR-analyyseihin nojaten, Simonen kertoo, – mutta viljelymenetelmällä saadaankin positiivisia vastauksia osasta samoja näytteitä.

Vuonna 2014 spermaa tuotiin Suomeen noin 850 000 annosta. Tuontisiemenen osuus kaikista siemennyksistä on noin 70 prosenttia. Eri sonneja on käytössä valtava määrä.

– Kun siementä tuodaan tässä mittakaavassa, voi kysyä onko kotimaisen tuotannon toimenpiteillä mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, Simonen toteaa.

Väistämättä herää myös ajatus, että jos M. bovis leviäisi tuontisperman välityksellä, eikö sitä olisi jo osapuilleen jokaisessa suomalaiskarjassa?

Taistellaanko vai luovutetaanko

M. bovis tuntuu hienoisesti jakavan asiantuntijoidenkin mielipiteitä. Taistellaanko edelleen ja pyritään pitämään Suomi bakteerista vapaana saarekkeena maailmassa, vai nostetaanko kädet pystyyn ja todetaan, että tämänkin taudin kanssa on vain opittava elämään?

Optimistien mielestä Suomessa voitaisiin olla varovaisen toiveikkaita, että vapaaehtoinen vastustusohjelma toimii ja tauti saadaan pidettyä poissa, etenkin pienemmiltä tiloilta. Tämä vaatii erittäin jämptiä toimintaa kaikilta tuottajilta, esimerkiksi eläinliikenteen ja eläinkaupan osalta.

Kriittisemmin suhtautuvat kehottavat toisaalta miettimään, miten paljon asian eteen voi ja taloudellisesti kannattaa tehdä. Mycoplasma bovis on viekas ja hankala taudinaiheuttaja, mutta kuitenkin vain yksi muiden joukossa. Kaikkea ei tilalla voi desinfioida, eikä nautatuotantoa voi sulkea bunkkereihin.


Sanna Lohenoja, Faba


Tärkeää tietoa M. boviksesta:

M. bovis-tilanne Suomessa

Muistathan epäillä Mycoplasma bovista -esite

Välitysvasikkaohje

Välitysvasikkaohje M. bovis -tartuntatiloille

Yleisiä ohjeita M. bovis -tartuntatilalle