Suomenkarja oli pääosassa Salossa

Elokuun alussa suomenkarjaväki kokoontui Saloon perinteiseen Faban organisoimaan kesätapaamiseen. Asiaa kuultiin niin sonnivalinnasta, LSK-populaation tervehdyttämispyrkimyksistä kuin genomitutkimuksestakin. Tapaaminen huipentui tutustumiseen Marja Kylänpään LSK-karjaan.


Hollolan sonniasemalla suomenkarja pitää edelleen pintansa, kertoi VikingGeneticsin sonnianalyytikko Katarina Hägg. Hollolassa on tuotannossa noin 8-10 suomenkarjasonnia vuosittain.

– Haluankin aloittaa iloisilla uutisilla ja kertoa uusista siementuotantoon tulleista suomenkarjasonneista. Uusi ISK-sonni Einolan Nupo on Einolan tilan kasvatti Hämeenkyröstä, ja sen siementä saa jo ostaa SonniShopista. PSK Uusitalon Nuttu puolestaan on kotoisin Uusitalon tilalta Haapavedeltä. Nuttu harjoittelee parhaillaan hyppäämistä ja siitä toivotaan hyvälaatuista siementä, Hägg kertoi.

Hollolassa ollaan iloisia, sillä vähään aikaan asemalla ei ole ollut PSK-sonneja tuotannossa.

Asemalta löytyy toinenkin nuorempi PSK-sonni, Päivölän NilsAslak, joka on osittain tuontisuvuista. Lisäksi kasvamassa on tulevaisuuden toivo, kyyttösonni Kuortin Jokipii.

Suomenkarjan keinosiemennyssonnien määristä ei jatkossakaan haluta tinkiä, mutta tuotettavia siemenmääriä alennetaan hiukan. – Budjettia tehdessä on pakko huomioida, että tuotot kattaisivat siementuotannon kulut, Hägg huomautti.

Kaikki jutun kuvat ovat salolaisen Marja Kylänpään karjasta, johon suomenkarjatapaamisen osallistujat pääsivät tutustumaan. Karja on täynnä hienoja eläimiä ja sieltä on mm. myyty 16 sonnia keinosiemennykselle.

LSK-rodusta pyritään siis jatkossakin ostamaan 6-8 sonnivasikkaa ja ISK- ja PSK-roduista yhteensä noin 1-2 vasikkaa vuodessa. Myös hinnat pysyvät ennallaan. Vasikan ostohinta aiheutti jonkin verran keskustelua yleisössä, koettiin että sitä pitäisi nostaa.

– Sonnivasikan ostohinnan korotustakin on mietitty, mutta silloin vasikoita ei voitaisi ostaa niin useita vuodessa eikä meillä olisi ”puskuria” niiden suhteen. Ja ostohinta on valitettavasti myös suhteutettava myytävästä siemenestä saataviin tuloihin. Jos sonnivasikoista maksettaisiin enemmän, siemenen hintakin todennäköisesti nousisi, Hägg totesi. – Siemenmyyntiä on vaikea kasvattaa, kun eläinmäärät ovat laskeneet.

Yleisöstä esitettiin myös huoli ja toive, että kyyttöjen jalostuksessa painotettaisiin edelleen tuotosta. Rodun eläinmäärä on Suomessa kasvanut, mutta lypsylehmien määrä ei. Hägg vakuutti, että maitotuotos pidetään jatkossakin tärkeänä kriteerinä sonnivalinnassa.

Viime vuonna ostetut sonnit esiteltiin lyhyesti. – Emien tuotosindeksi on ollut keskimäärin 112, ja kokoindeksi samoin. Utareindeksi on 101. Keskipoikimakerta on keskimäärin 5,2, kestävyyttä siis löytyy, Hägg totesi. Hän lopetti esityksensä toteamalla, että suomenkarjan sonnien osalta tilanne on tällä hetkellä hyvä.

– Valtakunnassa on valtavasti hienoja suomenkarjalehmiä. Haasteellista on löytää joukosta ne, jotka ovat niitä ”oikeita” sonninemiä.

Valoa LSK-populaatiolle

Faban kehitysagronomi Terhi Vahlsten kertoi kuulumiset ”LSK:n tervehdyttämisprojektin” työnimellä kulkevasta ohjelmasta, joka alkoi viime vuonna. Ohjelma kestää vuoden 2019 loppuun ja siinä siemennetään hyviä lehmiä vanhoilla, erisukuisilla sonneilla, ja tuotetaan yhdistelmistä myös alkioita. Tulokseksi toivotaan uusia siemennyssonneja, joiden vaikutuksesta koko rodun sukulaisuusaste saataisiin käännettyä terveempään suuntaan.

– Ohjelmaan etsitään mukaan rodun parhaita lehmiä. Koska kuitenkin tavoite on alentaa populaation sukusiitosastetta, yhdistelmän sukulaisuusaste aktiivilehmien populaatioon pitäisi olla alhainen. Tämä on osoittautunut paikoin hyvin hankalaksi, Vahlsten totesi. – Hyvän lehmän ja hyvän yhdistelmän löytymisen lisäksi myös karjanomistajan rooli ohjelmassa on tärkeä.

Tällä hetkellä projektin puitteissa on Hollolassa kasvamassa pojat Pakolan Iskusta ja Viinamäen Akvaviitista. Lisäksi on varattu poika Ettmasta. Mehtälän Erkolla on tiineyksiä, myös alkioista. Piukun Akkun siemennyksistä on sopimuksia ja Kiviniemen Önnille on sopimuksia myöhemmin tänä vuonna.

– Suunnitelman suhteen ollaan aikataulussa, ja toistaiseksi ohjelman tulokset ovat rohkaisevia, Vahlsten totesi.

Suomenkarjan genomitutkimuksen paljastamaa

Tutkija Miika Tapio Luonnonvarakeskuksesta kertoi, missä mennään suomenkarjan genomiarvostelun suhteen.

– Tutkimusprojektin perimmäisenä tavoitteena on kehittää LSK-rodulle genomisen valinnan menetelmä. Koska rotu on pieni, työ vaatii käytännössä ayrshiren genomiarvostelujen hyödyntämistä, Tapio kertoi.

Geneettistä vaihtelua on LSK:ssa enemmän kuin ayrshiressä, noin neljän prosentin verran, kertoi Tapio.

– Minulle oli yllätys, että populaation valinnan jäljet ovat enemmänkin kasvu- ja rakenneominaisuuksien puolella kuin maitotuotoksessa. Ehkä tämä johtuu siitä, että eläimiä on valittu ulkomuodon perusteella, Tapio totesi.

Mielenkiintoinen tieto oli, että genominen sukulaisuus ei ole sama kuin sukupuun perusteella laskettu sukulaisuuden odotusarvo.

– Genomitutkimuksen perusteella tärkeimpien LSK-sonnien sisäsiittoisuus on samoissa lukemissa kuin ayrshirella, eli 5 prosentin tienoilla, Tapio kertoi.

Alhaisempi luku saattaa selittyä sillä, että sukutiedoissa on väistämättä aina virheitä, koska ne perustuvat ihmisten ilmoittamiin tietoihin. Genomitieto sen sijaan ei ”valehtele”, koska se analysoidaan suoraan eläinten geeniperimästä.

Käytännön kysymyksiä suomenkarjan genomiarvostelun rakentamiseen liittyen on vielä runsaasti. Kuinka laajasti genotyypitykset otetaan käyttöön, kuinka usein tyypitetään, miten turvataan luotettavan fenotyyppisen verrokkitiedon saanti (eli käytännössä tuotosseurannan tulokset), ja niin edelleen.

Luken tutkimuksessa on nyt mukana 17 paljon vaikuttanutta suomenkarjasonnia, joiden perimä on selvitetty. Genomisten jalostusarvostelujen saamiseksi rodulle vaadittaisiin alkuvaiheessa, että kaikki jälkeläisarvostellut LSK-sonnit genotyypitettäisiin. Sen jälkeen tarvitaan vielä itse jalostusarvostelulaskenta malleineen, jolla yhdistellään genomitieto eläinten fenotyyppisiin tuloksiin.

– Genomiarvostelua ei nyt vielä uskalla suoraan luvata LSK:lle, mutta mahdollisuuksia selvitellään Faban ja VG:n yhteistyönä tulevana talvena. Olemme kuitenkin tulleet jo paljon eteenpäin muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, jolloin genomiarvostelun saaminen suomenkarjalle tuntui vielä täysin ylitsepääsemättömältä asialta, totesi tuoteryhmäpäällikkö Pirkko Taurén Fabasta.

Uudenmaan karjakerho luovutti LSK-kasvattaja Marja Kylänpäälle (keskellä) kultaisen lehmäpatsaan tunnustuksena hänen tekemästään työstä. Samassa tilaisuudessa Marja sai myös Faban hopeisen ansiomerkin. ”Suomenkarjan tulevaisuus on ihmisistä kiinni”, totesi Pirkko Taurén luovuttaessaan merkkiä.

****

70 vuotta ”länskäreitä”

Marja Kylänpää lehmiensä keskellä.

Luentotilaisuuden jälkeen suomenkarjaväki pääsi vielä tutustumaan Marja Kylänpään karjaan Salossa. Marja itse kertoi, että karjaa ollut heidän tilallaan tasan 70 vuoden ajan, ja se on aina ollut länsisuomenkarjaa. Muita rotuja ei ole harkittu.

Karjan keskituotos on noin 7700 kg ja karjassa on useita 50 000 kiloa ja yli lypsäneitä lehmiä. Karjasta on myyty huimat 16 sonnia keinosiemennykselle! Kylänpään karja on mukana myös LSK tervehdyttämisprojektissa.

Jalostustavoitteita Marja ei oikein osannut sen tarkemmin kuvailla.

– Kunhan mennään aina eteenpäin, ja saadaan karjasta elanto. Nuorsonneja käytän paljon, nuorissa on vara parempi.

Jalostussuunnitelmat Marja tekee yhdessä Faban jalostusasiantuntija Päivi Huhtisen kanssa.

Teksti ja kuvat: Sanna Lohenoja